Kohta 8 viikkoa on väännetty milloin rautalangasta, milloin hienosäikeisemmästä kuidusta totuuksia virusepidemian etenemisestä, rajoituksista ja nyttemmin rajoitusten purkamisesta. Epäselvää on ollut, kuten filosofi Matti Häyry nyt toukokuussa 2020 (etiikka.fi) sen esittää: ” Ovatko eloonjäänti ja terveys korkeimmat arvomme, nousevatko ihmisoikeudet kaiken muun yläpuolelle, pitäisikö talous asettaa etusijalle vai olisiko hyvä pienentää väestömäärää ja keventää muihin lajeihin ja luonnolliseen elinympäristöömme kohdistuvaa taakkaa?”
Häyry jatkaa: ”(Tuija)Takalan viisitoista vuotta sitten esittämistä epäilyistä huolimatta oikea-aikainen vapaapalokuntalaisuus voisi hyvinkin olla se rooli, johon bioeetikot sopivat COVID-19-pandemian kaltaisissa kriiseissä. Hyvin muotoillut argumentit voisivat paljastaa poliittisten päätösten oikeutukset ja niiden taustaoletukset niin kansalaisille kuin vallanpitäjillekin.”
Miten pitäisi suhtautua siihen, että samoista tosiseikoista (ovatko ne tosiseikkoja?) päädytään erilaisiin, jopa päinvastaisiin päätelmiin. Jyrki Konkka kirjoitti samaisella etiikka.fi sivustolla 19.4.2020: ”Joissakin tilanteissa asiantuntijoilla on käytettävissään sama evidenssi ja heitä voidaan pitää kaikin tavoin keskenään vertaisina – yhtä taitavina ja luotettavina tiedon tuottajina – mutta he päätyvät alkuperäisen evidenssin pohjalta vastakkaisiin ratkaisuihin. Mitä silloin pitäisi ajatella? Tähän kysymykseen voidaan vastata karkeasti kahdella eri tyylillä: a) olemalla järkkymätön (jääräpäinen) ja pitäytyä omassa kannassa, ja b) olemalla sovitteleva (selkärangaton) ja korjata omaa kantaansa vastakkain esitetyn ratkaisun suuntaan. Kummallakin tyylillä on kannattajansa.”
Kiistellään menetelmistä, kun samaan aikaan ei olla päätetty päämääristä. Olen hyvin hämmentyneenä lukenut, kuinka lapset eivät tartuta koronaa – eikun kyllä tartuttavatkin. Tai sitten ehkä ei. Rajoituksen purkamisessa keino on koulujen avaaminen, mutta onko päämäärä opetuksellinen, kansanterveydellinen, taloudellinen vai sosiaalinen?
Hybridi mallissa näytetään ikään kuin tehtävän kahta toisilleen vastakkaista asiaa. Suojataan heikkoja ja annetaan infektion levitä. Niitä myös perustellaan vastakkaisin argumentein. Jotta heikot olisivat suojassa, infektion leviämistä tulee estää. Jotta immuniteetti saavutettaisiin, mahdollisimman monen tulee saada tartunta. Maskeja käytetään hoivakodeissa suojamaan iäkkäitä, mutta ei suositella yleisesti suojaamaan muita?
Kun yksi osatavoite saavutetaan, huomataan sen olevan vastoin toista osatavoitetta. Kun iäkkäät eristetään, he eivät kuole infektioon, mutta kylläkin ikävään. Kaikkia pyydetään pysymään kotona, kunnes havaitaan, että osa ryhtyy lyömään toisia. Siellä kotona. Ruotsalaiset ovat julmia, kun antavat vanhusten kuolla, mutta talous pyörii. Meilläkin täytyy saada talous pyörimään, joten höllätään rajoituksia.
Jos Pentti Linkola eläisi, hänellä olisi selkeä kanta: mitä enemmän ihmisiä kuolee, sen paremmin luonto jaksaa ja elinympäristön taakka kevenee. Poliittisena päätöksenä ihmiskunnan harventaminen ei ole kestävä ratkaisu. Joskin ilmastokysymys tuo tämän saman päätöstilanteen eteemme melko pian. Itseasiassa jo nyt. Suuria haasteita kuten esimerkiksi pandemioita, ilmastonmuutosta, globaalia ruokahuoltoa ja puhtaan veden riittävyyttä ei voida ratkaista ilman avointa tiedettä ja avointa dataa, sillä ilman näitä päätöksenteko jää ilmaan. Näin kirjoittavat Helsingin Sanomissa akatemiatutkija Leo Lahti ja professori Thomas Wallgren (3.5.2020).
Ollaan siis nokka kiinni, tai pyrstö. Voidaan jäädä odottelemaan ratkaisua lääketieteeltä, mihin saattaa mennä aikaa. Häyryn ja Konkan pohdintojen pohjalta meidän tulee ottaa kantaa, mikä on hyväksyttävä tappio niin ihmishenkinä kuin taloudessakin. Millaisia oletuksia eri poliittisissa linjauksissa on taustalla?
Osmo Soininvaaran mukaan (blogi 15.4.2020): ”pitäisi taloudelle kalleimpia ja ihmisille hankalimpia rajoituksia purkaa kustannustehottomuusjärjestyksessä. Tästä meillä ei ole kunnon tutkimustietoa, mutta pitäisi aivan ehdottomasti olla. Hyvin merkittäviä päätöksiä joudutaan tekemään mutu-pohjalla.”
HUS apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalaisen mukaan koulujen jälkeen avautuu vähitellen myös muu yhteiskunta, sillä nykyisen kaltaisten rajoitusten ylläpito käy pidemmän päälle hyvin kalliiksi ja myös henkisesti raskaaksi. Valppaus ja tietty koronataudin terve pelko pitäisi kuitenkin jaksaa säilyttää osana arkea vielä kuukausia – vaikka hallituksen asettamat rajoitukset vähenisivät.
”Kun toimitaan budjettirajoituksen alaisena – niin kun toimitaan aina – kannattaa optimoida. Ilman optimointia kuolee lopulta paljon enemmän ihmisiä, koska rahat haaskautuvat hyvin kalliisiin ja jokseenkin hyödyttömiin toimiin sen sijaan, että käytettäisiin edullisia ja vaikuttavia.” (Soininvaara)
Hallitukselle siis neuvoksi: tehkää vaikuttavia toimia, ei hyödyttömiä. Tämä pätee meihin kaikkiin, jos olisin toiminut viisaasti en olisi tehnyt niin paljon tyhmyyksiä. Yksi tyhmyyksistäni on tämän neuvon antaminen.
