Tämänhetkisessä vanhustyön keskustelussa harkitaan syytetoimia joitakin palveluntuottajia kohtaan. Hoidossa on löytynyt laiminlyöntejä ja todellisia harhautuksia. Pyhässä vihassaan poliittiset päättäjät ovat unohtaneet, kuinka muutama vuosi sitten päätöksissä pyrittiin säästämään mm vanhustenhuollosta.
Syksyllä 2016 hallitus tavoitteli 25 miljoonan euron säästöjä laskemalla vanhuspalveluiden henkilöstömitoitusta 0,5:stä 0,4:ään. Näin ei tapahtunut, mutta ajatus osoitti selkeästi, ettei ajatuksena ollut ainakaan vanhusten hoidon laadun parantaminen. Jo 2013 syksyllä oli hallitus Rakennepoliittisessa ohjelmassa ajatellut leikata 300 miljoonaa vanhuspalveluista. Kaikkiaan piti karsia kuntien palveluja miljardilla.
Vanhuspalvelulaissa 2012 edellytettiin, että kunta säännöllisesti kerää palautetta palveluja käyttäviltä, heidän läheisiltään sekä kunnan henkilöstöltä. Kuinka hyvin tämä mahtoi toteutua. Piti myös kerätä tietoa palveluihin käytetyistä reursseista ja henkilöstön määrästä ja koulutuksesta.
Lain mukaan palvelut tuli toteuttaa niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja hän voi osallistua mielekkääseen hyvinvointia tukevaan toimintaan. Miten mahtoi käydä?
Palvelujen laatu tuli taata. Henkilöstön määrän, koulutuksen ja tehtävärakenteen piti taata iäkkäiden hyvinvointi. Toimintaa tuli johtaa siten, että se tukee laadukasta asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta, kuntouttavan työotteen edistämistä, eri viranomaisten ja ammattiryhmien yhteistyötä sekä toimintatapojen kehittämistä.
Toimintayksikön johtajan piti huolehtia, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontaa varten tuli laatia omavalvontasuunnitelma, joka on pidettävä julkisesti nähtävänä. Suunnitelman toteutumista tuli seurata ja palveluja kehittää toimintayksikön palveluja saavilta iäkkäiltä henkilöiltä, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä toimintayksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella.
Super ilmaisi näkemyksensä 2014, jonka mukaan Hallituksen käsitys hoidettavien vanhusten hoitoisuudesta ei vastaa todellista tilannetta.
SuPer on omissa selvityksissään kysynyt vanhustyössä työskenteleviltä jäseniltään, minkä he kokevat suurimpana ongelmana työssään. Vastaus on aina ollut henkilöstömäärän riittämättömyys asiakkaiden hoitoisuuteen nähden. Toisena suurena ongelmana koetaan toimenkuvien laajeneminen siivoukseen, pyykinpesuun ja ruoan laittoon, silloin kun se ei kuulu hoidettavan kanssa tehtyyn fyysisesti tai psyykkisesti kuntouttavaan toimintaan. Silloin koetaan, että hoidettava jää vaille hoitoa.
Vanhuspalvelulakia muutettiin ja vuonna 2018 hallitus teki uuden esityksen vanhuspalvelulain uudistamiseksi.
Palvelujen kilpailutuksessa hoidon laadun merkitys on ollut vähäinen. Painotus on ollut hinnassa, jolloin on lähdetty ostamaan mahdollisimman halpaa. Jos hoidossa olisi pyritty täyttämään 2012 vanhuspalvelulaissa säädetty laatu, tämän olisi tullut näkyä jo tarjouspyynnössä. Viron kielessä halpa = huono. Näin usein on myös suomalaisessa todellisuudessa.
Jos otetaan esimerkiksi tehostettu palveluasuminen. Tuottaja voi määritellä alhaisen hinnan, joka perustuu melko hyväkuntoisiin asukkaisiin. Kun asukkaan kunto huononee, kunnan kustannukset kasvavat. Tehostetussa palveluasumisessa on luvattu hoitaa asukas kuolemaan saakka. Kuitenkaan kyseisen kaltainen yksikkö ei voi pitää omaa lääkevarastoa, josta voisi ottaa lääkkeitä, kun vaikkapa asukkaan kipu lisääntyy. Tällöin asukas joko lähetetään sairaalaan tai kutsutaan kotisairaala apuun. Kummassakin tapauksessa rahaa kuluu lisää. Mikäli lääkäripalvelut on mitoitettu alakanttiin säästösyistä, arviota asukkaan muuttuneesta tilasta ja lääkitystarpeesta ei tehdä riittävän pian.
Ovatko kunnat valmiita lisäämään palvelun hintaa, jotta voitaisiin todellisuudessa vastata niihin tarpeisiin, joita vanhenevalle ja heikkenevälle ihmiselle tulee. Onko maan hallitus valmis lisäämään vanhusten palvelutason nostoon vaadittavia resursseja?
Pelkkä hoitajamitoituksen tai valvonnan lisääminen ei riitä. Jos arvot ja laki on ristiriidassa taloudellisten pyrkimysten kanssa, niin kumpi voittaa?
