Englannin parlamentin alahuone äänesti avustetun kuoleman laillistamisen puolesta pari päivää sitten (29.11.2024).
Avustettu kuolema sallittaisiin Englannin ja Walesin täysi-ikäisille asukkaille, joiden odotetaan kuolevan puolen vuoden sisällä. Laki asettaa tiukat rajat sille, kuka voisi saada lääkäriltä elämän päättävää ainetta, joka potilaan on otettava itse.
Esitetyn lain kriteerien mukaan henkilön, joka haluaa apua elämänsä lopettamiseen, tulee sairastaa kuolemaan johtavaa tautia, olla yli 18 vuotta vanha ja asua Englannissa tai Walesissa. Lisäksi hänen tulee olla rekisteröitynyt omalle yleislääkärilleen (GP) vähintään 12 kuukauden ajan. Henkilön tulee olla kykenevä tekemään päätös ja hänen tulee selkeästi ilmaista toiveensa ilman ulkopuolista painostusta. Kuolemaa toivovan henkilön tulee olla hyvin informoitu erilaisista vaihtoehdoista. Odotettavissa olevan arvioidun elinajan tulee olla alle 6 kuukautta. Toive tulee esittää kirjallisesti kahteen otteeseen ja sillä tulee olla kaksi todistajaa. Kahden riippumattoman lääkärin tulee todeta henkilön täyttävän vaaditut kriteerit ja heidän tulee arvioida tilanne vähintään 7 päivän välein.
Parlamentin alahuone kävi kiivasta ja tunteikasta keskustelua eutanasialaista samaan aikaan, kun ulkopuolella lain puolustajat ja vastustajat osoittivat äänekkäästi mieltään. Esitys hyväksyttiin äänin 330 puolesta ja 275 vastaan. Hallitus antoi edustajille luvan äänestää vapaasti omantuntonsa mukaan.
Kauppalehden Britannian äänestystulosta koskevan artikkelin mukaan monet lain vastustajat pelkäävät, että lakia mahdollisesti löysennetään myöhemmin kuten on käynyt joissakin eutanasian sallivissa maissa, esimerkiksi Kanadassa. Erityisesti pelkoja on siitä, että vammaisia ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä painostetaan itsemurhaan.
Voidaan toisaalta pohtia, onko mahdollista samanaikaisesti ajaa oikeutta tarkoin rajattuun eutanasiaan ja luoda kulttuuria ja todellisuutta, jossa myös vaikeasti vammaisten elämä ja arki on resursoitu siten, että vammaisuus sinänsä ei enää assosioituisi elämään, joka ei ole elämisen arvoista.
Suomessa Invalidiliitto toteaa, että vammaiset ihmiset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan heidän elämäntilanteensa, toimintarajoitteensa, toiveensa ja tuen tarpeensa ovat erilaisia myös palliatiivisen hoidon aikana. Yksilöllisyyden kunnioittaminen tukee laadukasta elämän loppuvaiheen hoitoa ja myös yhdenvertaisuuskysymys.
Kuolinapua koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten toiveet ja oikeudet. Vammaisten lisäksi vanhusten ja lasten kohdalla (ihmis)oikeudelliset ja eettiset kysymykset tulee punnita tarkkaan.
Vastaava prosessi kuin Englannissa kuolinavun laillistamiseksi on meneillään myös Skotlannissa. Siellä arvioidaan vastaavan lain tulevan äänestykseen ensi vuonna (2025). Myös Ranskassa on menossa lainvalmisteluprosessi, jonka arvioidaan valmistuvan kesään 2025 mennessä. Ranskan lakivalmistelu rakentuu kolmen ”pääakselin” ympärille. Ne ovat avunanto kuolemassa, palliatiivinen hoito sekä potilaiden ja omaisten oikeudet.
Suomessa ja Pohjoismaissa yleensäkin ollaan hitaammin heräämässä elämän lopun kysymyksiin. Suomessa ja Islannissa asia on esillä parlamenttitasolla, Norjassa keskustelu on aktiivista kuten myös Ruotsissa ja Tanskassa. Lainsäädännön valmistelun hitaus on kuitenkin kummeksuttavaa, koska valtaosa väestöstä sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt pääosin ovat kuolinavun laillistamisen kannalla. Kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta myös suuri osa puolueiden edustajista kannattaa kuolinavun laillistamista. Joko täysin rinnoin tai varovaisesti.
Englannissa myös Lääkäriliitto päätti jokin aika sitten luopua kuolinapua vastustavasta kannastaan, koska katsoi sen olevan vastoin yleistä näkemystä sekä suuren yleisön että lääkärikunnan parissa. Suomessa Lääkäriliitto vielä vastustaa laillistamista, mutta keskustelu liiton sisällä jatkuu.
