Tänään (28.9.2020) on saatu HUS tiedote Terhokodin tilanteesta ja HUS toimista. Olen huolehtinut ihan turhaan. Pahoittelen aiheuttamaani huolta ja pahaa mieltä. HUS on myöntänyt maksusitoumuksia, ei ole hylännyt niitä ja potilaiden ja hoitopäivien määrät ovat kasvaneet. Vika onkin siinä, miten Terhokotia on johdettu.
”Terhokodin talouden tervehdyttämisessä Terhokodin johdolla on keskeinen rooli. Toimintaympäristön muutoksesta ja HUS-alueen vaativan erityistason saattohoidon jatkosta keskustelemme yhdessä”, sanoo HUSin toimitusjohtaja Juha Tuominen. Terhokoti tervehdyttäköön itsensä. HUS haluaa puhua toimintaympäristön muutoksesta.
Sairaanhoitopiiri ja kunnat ovat toimineet potilaiden parhaaksi. HUS tiedotteessa 28.9.2020 sanotaan, että ”maksusitoumukset Terhokotiin myönnetään valtakunnallisten kriteerien mukaisesti. Tiedote jatkaa, että kriteerit ovat sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suositusten mukaisia.” Sosiaali- ja terveysministeriö on siis laatinut kriteeristön siitä, kuinka saattohoitokoteihin (Terhokoti, Pirkanmaan hoitokoti ja Koivikko-koti) tulee potilaita lähettää. Turun kaupunki puolestaan huolehtii Karinakodin kriteereistä.
”HUS alueen ympärivuorokautisen kotisairaalaverkoston laajentumisen myötä yhä useampi potilas voi halutessaan olla mahdollisimman pitkään kotona ja siirtyä saattohoitokotiin tai saattohoito-osastolle aiempaa myöhäisemmässä vaiheessa.” Tämähän kuulostaa ainoastaan mainiolta.
”Vuodesta 2016 alkaen ja 18.9.2020 mennessä HUSin palliatiivisessa keskuksessa on hylätty yhteensä 27 maksusitoumusta. Samaan aikaan HUSista on myönnetty maksusitoumukset Terhokotiin lähes 1 000 potilaalle.” (tiedote tekstiä) ”Eniten, 12 kappaletta, maksusitoumuksia on hylätty sen vuoksi, että STM:n suosituksen mukaiset kriteerit eivät ole täyttyneet. Kuluvana vuonna on hylätty yksi maksusitoumus”, kertoo Mattson.
”Myös hoitopäivien lukumäärä on ollut viime vuosina noususuuntainen lukuun ottamatta vuotta 2018. Hoitopäivien kokonaismäärä ja hoitopäivien määrä potilasta kohden on myös pysynyt vakaana lukuun ottamatta viime kevään koronavirusepidemian aikaa.
Lyhyiden eli 1–2 vuorokautta kestäneiden hoitojaksojen osuus on ollut kuluvana vuonna 14 % kaikista hoitojaksoista.”
Siis lähetteet on hyväksytty, hoitopäiviä on ollut paljon. Miksi Terho-säätiö sitten aloittaa YT neuvottelut. Lyhyitten hoitojaksojen määrästä julkisuudessa on esitetty hieman toisistaan poikkeavia prosenttimääriä. Varmaankin HUS tiedotteessa esitetty 14 % voi olla oikein, en osaa sanoa. Se on kuitenkin 1000 potilaasta, joille maksusitoumus on myönnetty, 140 potilasta.
Vaikka lähdettäisiin siitä, että kaikki HUS tiedotteessa sanottu on oikein, ja kaikki HUS edustajat vakuuttavat Terhotiin kohdistuvaa arvostusta, voi ihmetellä miksi Terhokodin on kaikesta huolimatta annettu ajautua nykyiseen tilaan. Miksei ilmaistu arvostus ole muuttunut teoiksi, joilla oltaisiin turvattu Terhokodin toiminta. Kaikki edellä sanottu on ollut tiedossa vähintään 5 vuotta. Koko ajan on kerrottu, ettei Terhokoti tällä menolla pysy pystyssä taloudellisesti. Mikään erityistyö tai saattohoidon erityisosaaminen ei ole paljoa painanut keskusteluissa. Halukkuutta Terhokodin turvaamiseen, toimista puhumattakaan, ei ole juuri ollut, vaikka apua on pyydetty.
Nyt syntynyt kansanliike 50 000 allekirjoituksineen ja 500 kulttuuri-ihmisen vetoomuksineen ei ole syntynyt tyhjästä. Se on syntynyt halusta ja ymmärryksestä, jota noin monella ihmiselle oman kokemuksen kautta on ollut sellaiseen saattohoitoon, jota Terhokoti edustaa.
Viidessä vuodessa maksusitoumuksia on tullut edellä HUS mukaan 200/vuosi. Osa niistä on ollut kotisairaanhoitoon ja osa osastolla. Kotisairaanhoidon maksusitoumukset eivät paljoa Terhokodin kassatilannetta paranna.
Viime vuosina erityisesti ALS potilaat on halukkaasti lähetetty Terhokodin hoidon piiriin. Jos lasketaan, että terhokodissa on 17 paikkaa ja keskimääräinen (hyvä) saattohoito kestää 2 viikkoa, saadaan yhteensä 442 potilasta. HUS maksusitoumuksilla on siis katettu alle puolet siitä. Tästä syntyy taloudellinen kurimus.
Eikä vielä olla yhtään puhuttu edes medikalisaatiosta ja ihmisen syvistä tarpeista ja niiden kohtaamisesta saattohoidossa.
