+358 50 3658 657 hannisenjuha@gmail.com

Tuhannen taalan kysymys: Mikä on asiantuntijasta turhauttavinta televisio keskustelussa? Se, ettei keskustelua synny. Olin Sannikka&Ukkola ohjelmassa 18.10.2019 kutsuttuna keskustelemassa eutanasiasta kristillis-demokraattienpuheenjohtaja Sari Essayahin kanssa. Aikaa setviä kärsimystä ja kuolemaa oli 8 minuuttia.

Osasin odottaa, että KD ottaa asiaan uskonnon säätelemän kannan. Mutta en arvannut, ettei Sari Essayahin esittämiä selviä virheellisiä käsityksiä voinut korjata. Ehdin vain sanoa, ettei mikään, mitä Essayah sanoo, pidä paikkaansa. Perustelujen kohdalla puheenvuoro siirrettiin taas Essayahille, joka jatkoi samaa rataa.

Olen ollut aikaisemmin radiossa Kalle Haatasen tentattavana samoista aiheista ja aikaa oli tunti. Haatanen laittoi perustelemaan kaiken, mitä sanoin tai olin kirjaani ”Kuolemme vain kerran” (Otava 2018) kirjoittanut. Se oli välillä haastavaa. Kahdeksan minuutin formaatissa on pakko ehtiä sanomaan keskeisin asiansa kahdessa ensimmäisessä lauseessa. Sen jälkeen peli on menetetty. Aiheen kannalta ei ehdi sanoa mitään erityisen merkittävää niin lyhyessä ajassa.

Essayahin keskeiset väitteet olivat, että ajaudumme väistämättä kaltevalle pinnalle eutanasian kanssa ja että eutanasia on korvannut saattohoidon kehittämisen niissä maissa, missä se on mahdollista. Kun näin sanotaan. Ajatellaan että eutanasian määrällinen lisääntyminen on tahatonta ajautumista, eikä harkittu valinta. Hollannissa ja Belgiassa eutanasiaa ei laissa ole rajoitettu kuolemansairaisiin. Yhdysvalloissa on 10 osavaltiota, joissa kuolemansairailla on mahdollisuus saada kuolettavan lääkeaineen resepti, kun ennuste on alle 6 kk. Samanlainen laki on myös Kanadassa ja osassa Australiaa.

Kuolinavussakin lopputulos riippuu siitä, millainen laki on haluttu tehdä. Hollannissa yli 6000 ihmistä saa eutanasian vuosittain ja esimerkiksi Oregonissa on avustetusti kuollut 1459 ihmistä yhteensä vuosina 1997-2018. Olen usein ihmetellyt, eivätkö kansanedustajat usko eduskunnan kykyyn laatia pitäviä lakeja tai eivätkö lääkärit luota omaan ammattimoraaliinsa, kun sanovat että kuolinavun myöntäminen johtaa väistämättä sen karkaamiseen käsistä.

Kuolemassa avustaminen ei ole kriminalisoitu Suomessa, Sveitsissä, Itävallassa eikä Saksassa. Yhdysvalloissa 22 % väestöstä kuuluu kuolinapulain piiriin. Jopa katolisen italian korkein oikeus on ottanut kannan, ettei kuolemassa avustaminen ainakaan aina ole rikos. Espanjassa käydään vilkasta parlamentaarista keskustelua kuolinavusta. Iso-Britanniassa kipuyhdistyksen puheenjohtaja, kipulääkäri itsekin, otti kuolinapua puoltavan kannan.

Hollanti ja Belgia ovat voimakkaasti kehittäneet saattohoitoa eutanasialain voimaantulon jälkeen. Yhdysvalloissa n 90 % kuolinapua saaneista oli sitä ennen erikoistuneen saattohoitoyksikön hoidon piirissä. Ei siis voida sanoa, että eutanasia syrjäyttää saattohoidon kehittämisen.

Hollannissa keskustellaan eutanasiasta muistisairaille potilaille. Vuonna 2018 sai 146 ihmistä, jotka sairastivat varhaisen vaiheen Alzheimerin tautia eutanasian. Siis siinä vaiheessa, missä he vielä itse kykenivät tekemään päätöksen. Aiemmin hoitotahdossaan eutanasiatoiveen esittäneistä 3 oli saanut eutanasian, vaikkeivat enää olleet päätöksentekokykyisiä. Nämä tapaukset käsiteltiin oikeusistuimessa. Kaikista eutanasiatapauksista 92 % arvioitu elinaikaennuste oli alle 6 kk.


Belgiassa on mahdollista saada eutanasia myös psyykkisen kärsimyksen perusteella. Prosessi vaatii kolmen riippumattoman psykiatrin lausunnon, jossa he kaikki ottavat myönteisen kannan eutanasiaan kyseisen potilaan kohdalla.

Oleellista on, millainen kuolinapu Suomeen halutaan. Laki säädetään sen mukaiseksi. Siinä voidaan rajoittua loppuvaiheen kuolemansairaisiin potilaisiin tai ottaa laajempi kärsimyksen joukko lain piiriin. Se voi määrittää kuolinavun potilaan itse nauttimaksi kuolettavaksi aineeksi, jonka lääkäri hänelle toimittaa tai lääkärin suorittamaksi eutanasiaksi.

On mielestäni epähumaania ja kenties jopa epäkristillistä ajatella, että ihmisen kärsimystä ei lievitettäisi niissä tilanteissa, joissa nopeampi kuolema on ihmisen kannalta paras ratkaisu. Jos saattohoito poistaisi kaiken kärsimyksen, olisi varsin kummallista, että lähes kaikissa läntisissä maissa ajetaan suurella joukolla mahdollisuutta kuolinavun antamiseen. Vaikka tarjolla olisi ollut parasta mahdollista saattohoitoa.