Monesti eutanasiaa pohdittaessa sekoitetaan potilaan ja lääkärin näkökulmat. Lääkärille eutanasia voi tarkoittaa elämän päättämistä tilanteessa, missä ulkopäinkin arvioiden potilaan tilanne näyttää hirvittävältä. Silloin on helpompi ymmärtää ja hyväksyä eutanasian laillistaminen. Potilaan näkökulmasta eutanasiapyyntö on autonominen ilmaisu oman elämän jatkumisen mielettömyydestä.
Mitä edellä sanottu voisi käytännössä tarkoittaa? Kun lääkäriltä kysytään milloin eutanasia olisi hyväksyttävä vaihtoehto, usein vastauksista löytyy kivulias ja vaikeaoireinen syöpä tai kaiken toimintakyvyn vienyt ALS. Potilailta kysyttäessä sen sijaan ensisijoilla ovat elämän jatkumisen turhuus/merkityksettömyys ja väsyminen lähestyvän kuoleman odotukseen. Liitettynä kuolemaan johtavaan sairauteen sen viime kuukausina.
Tämä näkyi, kun kysyin Facebook sivulla keuhkoahtaumatautia sairastavan potilaan eutanasia- pyynnöstä lääkäreiltä. Vajaa puolet vastanneista näki eutanasian, jota potilas pyysi aiheelliseksi. Suuri osa olisi halunnut jatkaa saattohoitoa ja potilaan oirelääkitsemistä.
Potilastapaus oli seuraavanlainen:
”Keuhkoahtaumatauti (COPD), tila heikentynyt Covid infektion seurauksena
Potilas oli 70-vuotias nainen, jolla oli useita vuosia aikaisemmin diagnostisoitu keuhkoahtaumatauti. Taudin todettiin olevan kliinisesti loppuvaiheessa. Potilas sairasti Covid-19 infektion, joka edelleen heikensi hänen keuhkojensa toimintaa. Lisähappi tai lääkitys ei merkittävästi parantanut hengitysvaikeuksia. Potilas kärsi jatkuvasta merkittävästä hengitysvaikeudesta, fatiguesta (väsymys) ja voimien vähenemisestä. Syöminen ja juominenkin tuottivat lähes ylipääsemättömiä vaikeuksia. Pääosan ajasta nainen vietti vuoteessa, pystyi hetken istumaan. Potilas pelkäsi tukehtumista, jollainen oli kohdannut hänen läheistään aiemmin.
Potilaan lääkäri ja potilas olivat sitä mieltä, että potilaan kärsimys on sietämätöntä eikä potilaan tila tule paranemaan. Potilas pyysi eutanasiaa.”
Esimerkki on Alankomaiden eutanasiaa valvovan toimielimen raportista vuodelta 2022. Siinä kuvataan tyypillinen eutanasiatapaus, jonka valvontalautakunta näki asialliseksi ja piti toteutunutta eutanasiaa oikeana ratkaisuna. Näkökulmina Facebook vastauksissa oli joko potilaan pyynnön näkeminen oikeutettuna tai halu yrittää vielä hoidollisesti muutoin auttaa potilasta.
Toinen esimerkki toteutuneesta eutanasiasta raportissa oli:
”Kardiovaskulaarinen sairaus, amputaatio ja autonomian menetys
Potilas oli 70-vuotias mies, jolla oli todettu vaskulaarinen sairaus vuosia aiemmin. Sen seurauksena osa hänen vasemmasta jalkaterästään ja oikealta säärestä alaspäin amputoitiin. Potilaalla todettiin vaikea sydämen vajaatoiminta, jonka oireita hoito ei lievittänyt.
Potilaan amputaatiohaava ei parantunut kunnolla ja tarvittiin uusi amputaatio polven yläpuolelta. Potilas ei halunnut toimenpidettä koska oli jo hyvin huonokuntoinen sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Potilas oli hyvin uupunut, eikä jaksanut tehdä enää juuri mitään. Hän kärsi autonomian menetyksestä ja riippuvuudesta toisten avusta.
Lääkäri oli vakuuttunut potilaan näkemyksestä, että hän kärsi sietämättömästi eikä hoidoilla ollut mahdollisuutta parantaa tilannetta. Potilas pyysi eutanasiaa.”
Tässäkään tapauksessa ei ollut tuskissaan huutava potilas, joka epätoivoisesti toivoi kuolemaa vaan sairauden ja tulevaisuudenkuvan uuvuttama potilas, joka ei nähnyt tarjottua hoidollista tulevaisuutta elämisen arvoisena. Valvontalautakunta näki tämänkin tapauksen olleen protokollan mukaisesti edennyt.
Jos ajattelen oman ammattini kautta lääkärinä, on helpompi hyväksyä lääketieteellinen desperado-tapaus eutanasian pyytäjänä. Tilanne näyttää ikävältä jo vieressä katsoessa. Suuri osa eutanasiapyynnöistä koskee kuitenkin tilanteita, jotka potilas itse kokee sietämättöminä. Joihin lääkityksen lisääminen tai kokonaisvaltainen saattohoito ei enää auta.
Eutanasian oleellinen merkitys onkin potilaan oman tilannearvion ja itsemääräämisen kunnioittamisessa. Kaikki eivät samassa tilanteessa toivo asioiden menevän samalla tavalla. Lääkärinä oma tehtäväni on tarjota hoitoa aina kun se on mahdollista. On hyvä myös ymmärtää, milloin potilas ei näe tarjottuja vaihtoehtoja samalla tavoin kuin minä näen. Kuten hollantilainen kollegani kertoi potilaidensa sanovan eutanasiaa pyytäessään: ”En halua kuolla, mutta en jaksa elää (tätä sairauden kyllästämää elämää/JH lisäys)”.
PS. Jatkan edelleen itse töitä ja palliatiivisen hoidon tarjoamista. Eutanasia ei ole vaihtoehto työkalupakissa, vaan eutanasian pyytäminen on potilaan oma tahto.
