Keskusteltaessa latautuneista ja maailmankatsomukseen liittyvistä asioista kuten kuolinapu, faktan ja mielipiteen välistä eroa on joko vaikea havaita tai sitten se tarkoituksellisesti häivytetään. Aina se ei ole tarkoituksellista hämäämistä ja sama vaikeus näkyy useilla keskusteluun osallistuvilla. Riippumatta siitä onko asian puolesta vai sitä vastaan. On myös tietoista ja järjestelmällistä virheellisen tiedon levittämistä, mihin esimerkiksi Venäjän tämänhetkinen tiedotus keskittyy.
Mielipide voidaan esittää faktana vetoamalla siihen, että asia on pahaksi kaikille. Tällöin mielipiteelle haetaan voimaa auktoriteetista, jonka mielipide saa oletetusta yleisestä haitallisuudesta.
Näkemykselle voidaan hakea tukea kyselystä, jossa kysymysten asettelulla voidaan ohjata vastaajia ainakin osin haluttuun suuntaan. Tai päinvastoin tulokset voidaan kyseenalaistaa sillä, että vedotaan vastaajien ymmärtämättömyyteen. Kuolinapua koskevissa kyselyissä on nähtävissä kumpaakin. ”Haluaisitko kuolla kovissa kivuissa vai rauhallisesti kuolinavun avulla?” Kysymys johdattaa tukemaan kuolinapua. ”Ajatteletko että hyvä saattohoito poistaa kuolinavun tarpeen?” Tämä puolestaan saa ajattelemaan, että aina olisi mahdollisuus valita näiden väliltä ja tukemaan kuolinapua karsastavaa näkemystä.
Voidaan myös käyttää ”bandwagon” johdattelua. Siinä seurataan letkan mukana, koska ”kaikki ovat sitä mieltä”.
Ehkä merkittävin tapa sekoittaa fakta ja mielipide on tunteisiin vetoaminen. Tästä esimerkkinä voisi olla: ”On naurettavaa, että sanot rakastavasi lemmikkiäsi, koska samaan aikaan tuet säälimätöntä avuttomien eläinten teurastusta syömällä niitä päivällisellä”. Vaikka lihan syömistä voikin arvostella ja vastustaakin eläinten tappamista ruoaksi, ei se liity millään tavalla lemmikkiin kohdistuviin tunteisiin. Tietty logiikka siinä kieltämättä on. Kukaan ei söisi koiraansa, mutta voi hyvin syödä lampaansa. Yhdistämällä kotona olevaan koiraan tai kissaan kohdistuva rakkaus lihansyöntiin alleviivataan ja korostetaan tätä logiikkaa vetoamalla tunteisiin. Tunteisiin vedotaan myös termien käytöllä.
Faktojen tueksi pyritään hakemaan tutkittua tietoa. Mielipiteen puolustamiseksi voidaan käyttää myös muita julkisesti lausuttuja toisten henkilöiden lausumia. Kuten on voitu havaita nykyisessä Venäjän hyökkäyssodan yhteydessä, julkisuuteen nousee herkimmin otsikot, joiden sisältö on pelottavaa tai ahdistavaa. Lähdekritiikki etenkin sosiaalisen median julkaisuissa on olematonta. Kuolinapu keskustelussa pätee sama. Julkaisualusta jo kertoo paljon siitä, miten asiaa jutussa käsitellään.
Informaatiota tai misinformaatiota on yhä enemmän. Kun yrittää hakea asiasanalla kirjoituksia googlesta tai eri tietokannoista saa helposti satoja tai tuhansia hakutuloksia. Ei-tieteellisissä hakutuloksissa kärkeen nousuun vaikuttavat monet muut seikat kuin tiedon oikeellisuus. Algoritmit ohjaavat helposti siihen suuntaan, mihin itse haluaisi asioiden olevan. Jos haen ”kuolinapu on murha”, jatkossa algoritmi hakee tätä tukevia kirjoituksia. Ja toisinpäin.
Yleensä ajatellaan, että omia mieliteitä tukevat faktat, mutta toisinajattelija on harhautunut oman maailmankatsomuksensa sokkeloihin. Vaikka omalle näkemykselle olisi esittääkin faktoja, ne tulkitaan helposti vain mielipiteiksi. Ainoastaan siksi, että erimielisyys on niin syvää, ettei yhteistä näkemystä ole löydettävissä. Tästä esimerkkinä on työryhmä, jossa yritimme määritellä peruskäsitteitä pääsemättä niistä koskaan yhteisymmärrykseen.
Kenties demokraattinen päätöksenteko, missä määritellään ”mitä mieltä me olemme” on ainoa keino selvittää arvolatautuneita asioita, kuten kuolinapu. Mutta tästäkin saatetaan olla eri mieltä. Asia voidaan nähdä niin arvokkaaksi itselle, ettei ole valmis enemmistöpäätökseen. Tai ollaan niin vakuuttuneita siitä, että nuo toiset on harhautettu ajattelemaan tietyllä tavalla, vaikka ”oikeasti” ovatkin eri mieltä.
Lainausmerkkien runsas käyttö on merkki joko huonosta kirjoittamisesta, huonosta perustelusta tai asian epämääräisyydestä. Tätäkin kirjoittaessani jatkuvasti olen käyttänyt lainausmerkkejä. En siis usko, että vieläkään olen löytänyt täydellisen ymmärryksen siitä, kuinka kuolinapukeskustelua tulisi käydä tai sitä koskevia päätöksiä tehdä.
