Osallistuin opiskeluaikanani Jan von Platon vetämään filosofian cum laude proseminaariin, jossa erään esityksen jälkeen kysyin ”onko tuossa mitään järkeä”. Vaivaantunut hiljaisuus kertoi minulle, ettei kysymykseni ehkä osoittanut kovin suurta älykkyyttä.
Kaksi viimeaikaista Suomen Lääkärilehden juttua keskustelu palstalla on taas herättänyt minut kysymään mitä on näiden kirjoitusten tarkoitus tai mieli. En väitä tämän johtuvan mistään muusta, kuin omasta rajoittuneisuudestani. ”But humor me” niin kuin britit sanovat. Mietitään mistä on kyse.
Ensimmäisessä jutussa filosofi kysyy gradussaan ”Voiko kuolema olla hyvä?” Ajatuskokeessaan hän pohtii olisiko korkeista lämpötiloista nauttivan parasta kuolla ennen jääkautta. Ettei kylmä ilma aiheuttaisi hänelle kärsimystä. Ajatusleikki on minulle outo. Filosofi toteaa, ettei kuolemasta olisi hyötyä, koska henkilö olisi jo kuollut ennen ilman jäähtymistä, eikä hän kokisi sen hyödyllisyyttä ilman jäähtymiseen nähden.
Mutta ahaa – hän tarkoittaa, ettei kuolleena oleminen voi olla parempaa kuin kärsimys. Kokonaishyvinvointi ei muutu suuremmaksi, jos saa kuolla eikä tarvitse kärsiä. Niin kuin ”pitkässä juoksussa” kuten tavataan sanoa. ”Elämän loppumetrien kärsimys ei vähennä mitään jo koetusta alkuelämän hyvinvoinnista”. Tässä kohtaa minä putosin. Onko ajatus sellainen, että hyvä 80 vuotta on sentään ylivertainen puolen vuoden kitumiseen nähden. Älä itke kuoleva, olet elänyt hyvän elämän!
Vähän myöhemmin tulee uusi minulle käsittämätön ajatus: ”Jos eutanasiaa kaipaavan potilaan tahto toteutetaan, hän ei pääse onnistuneesta eutanasiasta koskaan iloitsemaan”. Paitsi ehkä taivaassa? Siellä voisi riemuita, ettei tarvinnut olla paikalla, kun kuoli tuskallisesti, niin kuin Woody Allenkin toivoi. Filosofi jatkaa:” Kuolleena oleminen ei ole minkäänlaista, ei parempaa eikä huonompaa kuin elämä”. Tulee tunne, että kirjoittaja on nyt hukannut eron kuoleman ja kuolemisen väliltä.
Toisessa kirjoituksessa samaisessa lehdessä esitetään, ettei suinkaan tule tuoda Suomeen eutanasiaa vaan päinvastoin. Kaikki avustaminen kuolemisessa tulee tehdä rangaistavaksi. Kirjoittajien mukaan ”lääkäriavusteinen itsemurha ja eutanasia eivät ole hoitotoimenpiteitä eivätkä ne kuulu laissa määriteltyyn terveydenhuollon toimialaan”. Tästä syystä he esittävät, että ”lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä tulee lisätä ”potilaan itsemurhassa avustaminen ei ole sallittua”.
Taas piti raapia päätä, josta hiukset harmauden lisäksi harvenevat, ja yrittää ymmärtää. Koska laissa määritellään terveydenhuollon toimet, lakia ei tule muuttaa – öö… koska siinä jo määritellään toimet. Sama pää kesät talvet ja ilmeinen etenevä höperyyteni ei anna ymmärtää miksei lakiin voisi tehdä muutosta, jossa eutanasia katsottaisiin kuuluvan terveydenhuoltoon ja selkiytettäisiin potilaan ja lääkärin asema kuolinapu kysymyksissä.
Miten ne Eput lauloivatkaan … ”eikä millään muilla mailla, kuin Suomella se oo riskiä vailla…”. Muualla maailmassa on jo todettu, että kuoleman avustamisen vastustaminen on vastoin ihmisen perusoikeuksia (Saksa ja Itävalta sekä Kanada). Suomessa vielä kirjoitetaan, ettei kuollut enää voi nauttia kuolemasta, koska on kuollut. Tai että vaikka ihmiset sankoin joukoin ilmaisevat kuolinavun oikeutuksen, meidän tulisi kulkea vastavirtaan ja tehdä kuolinavusta rikos. Vastavirtaan kansallisesti ja globaalisti.
Tulkaa hyvät ja järkevät ihmiset mukaan 2.11.2021 kello 17 Eduskuntatalon eteen ilmaisemaan, että oikeus arvokkaaseen kuolemaan ja siinä tarvittavaan apuun on perusoikeus.
