Monisairaan iäkkään ihmisen kuolinpaikka usein on hoivalaitos tai tehostetun palveluasumisen yksikkö. Infektio on usein mukana joko suoraan nopeuttamassa kuoleman tuloa tai yhtenä osatekijänä kun vanha ihminen kuolee. Ennen sanottiin, että keuhkokuume on vanhan ihmisen paras ystävä. Se on infektio, joka lopulta päättää elämän. Koska johonkin jokaisen on kuoltava. Italian suurista korona kuolema luvuista on sanottu, että pitkäikäisten Pohjois-Italiassa asuneiden ihmisten kuolema yleensäkin liittyy johonkin infektioon. Joko virus- tai bakteeri-infektioon. Iäkkään väestön määrän kasvaessa ja eliniän pidentyessä infektioiden kaltaiset uudet tilanteet yhä useammin ovat mukana kuolemassa. Osmo Soininvaaran mukaan kuolleisuus voi olla Italiassa Saksaa suurempi, koska maassa tupakoidaan paljon ja koska vanhukset elävät siellä aktiivista elämää kolmen sukupolven perheissä eikä heitä voi siksi eristää. Kuolleethan ovat Italiassa pääasiassa hyvin iäkkäitä.
Korona infektioon kuolee muitakin kuin hauraita vanhoja ihmisiä. Uusi virus, jolle immuniteetti puuttuu, on uhka kaikille. Toisaalta kuten professori Timo Strandberg Helsingin Sanomissa (16.4.2020) pohtii, kuinka moni kuolee infektion vuoksi ja kuinka moni koronainfektion kanssa. Kuinka hyvin kuolinsyytilasto kirjaa esimerkiksi koronainfektion kuolinsyyksi? Strandbergin mukaan, kun keuhkokuumetta peruskuolinsyynä rajoitettiin 2005 kansainvälisellä sopimuksella, alkoivat dementiakuolemat lisääntyä. Kuolinsyy ei enää ollutkaan keuhkokuume vaan sen taustalla ollut dementoiva sairaus, joka itseasiassa olikin peruskuolinsyy. Eli se tekijä, joka altisti kuoleman mahdollisuudelle infektion tullessa.
THL mukaan seurantatiedoissa (tartuntatautirekisteri) kuolema luokitellaan COVID-kuolemaksi, jos henkilö on ennen kuolemaansa testattu COVID-positiiviseksi. Varsinaista kuolinsyytä seurantajärjestelmä ei rekisteröi, eikä huomioi esim. kuolintodistukseen kirjattavia diagnooseja.
Soininvaara kirjoitti blogissaan (15.4.2020): ”Suomen koronakuolemista 2/3 on tapahtunut vanhusten hoitolaitoksissa. Se on pieni skandaali, mutta toisaalta menetetyistä elinvuosista tämän osuus on jotain 10 – 20 prosentin luokkaa. Noissa hoitolaitoksissa ollaan keskimäärin kaksi viimeistä elinvuotta. Ne nuorempina kuolleet ovat isompi ongelma.”
Tässä kohden kirjoittaessani herää huoli, että ajatellaan kirjoittajan sanovan, että annetaan ihmisten kuolla infektioon, koska olisivat kuolleet muutoinkin. Tämä ei kuitenkaan ole ajatukseni. Kyse ei ole sosiaalidarwinismista, missä heikoimpien kuolema hyväksytään. Kaikki kuolevat ovat ainutkertaisia ihmisiä, jotka ansaitsevat turvan ja hoidon. Kysymys onkin siitä, että kaikki kuolema ei ole vältettävissä siitä yksinkertaisesta syystä, että me kaikki kuolemme joskus.
Hoivan piirissä erilaisissa hoivayksiköissä olevista hauraista ihmisistä kuolee vuosittain noin 10 %. Kuolemme yhä vanhempina. Vuonna 2017 Suomessa kuoli yhteensä 53 722 ihmistä keski-iän ollessa naisilla 85,4 vuotta ja miehillä 77,4 vuotta. Kuolemista 36 prosenttia johtui verenkiertoelinten sairauksista ja 24 prosenttia kasvaimista. Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavien laitosten tai palvelutalojen asukasluku oli vuoden 2017 lopussa 55 484. Vanhuuskuoleman polku pitkäaikaishoidon yksiköissä on usein hidas tai sahaava, joten varsinaisen saattohoidon alkamista voi olla vaikea hahmottaa (STM 2019). Siten noin 6000 ihmistä kuolee vuosittain näissä yksiköissä. Ympärivuorokautinen hoito tehostetussa palveluasumisessa on muuttunut yhä huonokuntoisempien asukkaiden hoidoksi, missä kuoleman läheisyys koskee jo tulotilanteessa valtaosaa asukkaista.
Tämä ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi suojata kaikkia mahdollisimman hyvin infektioilta. Eikä etenkään sitä, että tulisi vain hyväksyä hauraiden ihmisten kuoleminen koronainfektioon. On hyvä suhteuttaa kokonaiskuolleisuus ennen koronaa ja koronan jälkeen. Kuinka suuri osa niistä kuolemista, jotka on merkitty koronaviruksen aiheuttamiksi, todella on viruksen aiheuttamia. Lisäksi on syytä pohtia kuinka moni viruksen saanut olisi ollut kuolemassa ilman virustartuntaakin. Ilmeisestikin koronainfektio lisää myös kokonaiskuolleisuutta?
Edelleen Soininvaaraa lainatakseni (13.4.2020): ”Hidastaminen ei ehkä säästä kovinkaan monta ihmishenkeä, mutta vapauttaa lääkärit hyvin ikävästä potilaiden luokittelusta. Lääkärin on helpompi sanoa omaisille, että teimme kaikkemme, mutta vanha isänne kuoli kuin sanoa, että arvioin, ettei isäänne olisi voitu pelastaa, joten emme kytkeneet häntä hengityskoneeseen. Tämä luokittelu on sinänsä sairaaloissa arkipäivää. Joka päivä kymmeniä potilaita siirretään paranemiseen tähtäävästä hoidosta palliatiiviseen hoitoon. On erillisiä saattohoitoyksiköitä, joiden tehtävänä on tehdä kuolevan potilaan osasta parempi, mutta ei enää estää kuolemaa.”
Kaiken edellä sanotun jälkeen lienee kuitenkin selvää, että uusi virus on uudenlainen uhka hyvin monelle. Reaktio virukseen on vaihdellut yksilöstä toiseen. Voimakas oman elimistön puolustusmekanismi on aiheuttanut kuolemia terveille nuorehkoille ihmisille. Jos voidaan ajatella, että osa etenkin iäkkäiden ihmisten kuolemista olisi kuolemia viruksen kanssa, eikä sen vuoksi, muuttaisi se jossain määrin suhtautumista viruksen vaarallisuuteen. Se ei kuitenkaan poista sitä, että pandemia on asettanut meidät kaikki täysin uuden tilanteen eteen.
