“Jos avaat oven kuolinavulle, se tulee johtamaan (ja on johtanut) negatiiviseen liukuun mäkeä alas – kaltevalle pinnalle.” Tämähän on jatkuvasti esitetty väite, kuinka laki kuolinavusta vähitellen vääjäämättä laajenee koskemaan yhä uusia ihmisryhmiä. Väitettä on totuttu kutsumaan kaltevan pinnan argumentiksi. Väitteen mukaan ovea ei tulisi avata sen avaamisen aikaansaaman kehityksen johdosta.
Arvokyllästeisellä faktaväittämällä tarkoitetaan väitettä, joka perustuu arvoihin. Sellainen on väite, jota ei tulisi tehneeksi, ellei taustalla olisi joitain omia tärkeinä pitämiänsä arvoja. Kaltevan pinnan väittämä on tällainen. Kaltevan pinnan argumentti otetaan usein käyttöön, kun varsinaiset pätevät argumentit loppuvat.
On suuresti liioiteltua sanoa, että jonkun asian aloittaminen vääjäämättä johtaa johonkin toiseen asiaintilaan. Kehityskulussa voidaan aina pysähtyä mihin vaiheeseen vain, jos niin halutaan. Kalteva pinta onkin vain tapa yrittää esittää rationaalisen näköisessä muodossa jo aiemmin esitetty arvolause. ”Koska kuolinapu on paha, siitä tulee seuraamaan jotain pahaa ja hallitsematonta.”
Tuntuu fatalistiselta ajatella, että jokin toiminta ensi askelten jälkeen vääjäämättä johtaisi huonoon lopputulokseen. Kaltevan pinnan ajattelu lähtee juuri siitä, että ei-toivottavat seuraamukset tulevat kuolinavun laillistamisesta ilman, että meillä on keinoja estää sitä. Henkilöllä, joka esittää kaltevan pinnan argumentin, on jo valmiiksi arvokyllästeinen kielteinen käsitys kuolinavusta. Argumentoinnilla vain sanoitetaan oma arvolataus uudessa uhkaavassa muodossa.
Pitääkö kaltevan pinnan argumentti ottaa vakavasti? Varsinainen fakta se ei ole. Mitään empiiristä näyttöä siitä, että asiat menisivät kaltevan pinnan ajatuksen mukaan ei myöskään ole. Se, että jossain asiat ovat menneet toivottua huonommin (jos ovat) ei ole empiirinen todistus siitä, että näin tulee käymään yhä uudestaan.
Paitsi arvokyllästeinen, kaltevan pinnan argumentti on psykologinen luonteeltaan. Siinä on kyse myös loogisesta erheestä. Kyse on arvoista, peloista ja sellaisesta logiikasta, että asiat kulkevat väistämättä johonkin (pelottavaan) suuntaan.
Voisin lanseerata uuden tasaisen pinnan käsitteen. Siinä asiat menevät haluttuun suuntaan, niitä voidaan jatkuvasti pohtia uudestaan ja tarkentaa päämääriä. Tasaisella pinnalla emme heittäydy virran vietäviksi vaan olemme itse tekemisen subjekteja. Eli konkreettisemmin: päätämme sallia kuolinavun antamisen ja teemme sille reunaehdot sen mukaan, kuin katsomme hyväksi. Tulemme jatkossa jatkuvasti arvioimaan tavoitteiden saavuttamista ja tekemään uusia päätöksiä tarpeiden mukaan.
Gert Helgesson, Niels Lynøe, and Niklas Juth Value-impregnated factual claims and slippery-slope arguments. Med Health Care Philos. 2017; 20(1): 147–150.
