Turussa kehitetään saattohoitoa lopettamalla saattohoidon 25 vuotta toiminut erityisyksikkö. Tämän logiikan mukaan on aloitettu alusta kaupungin oma toiminta ja sen seurauksena jo aiemmin valmiiksi kehittynyt yksikkö laitetaan lihoiksi.
Karinakoti on Turun Hirvensalossa sijaitseva saattohoitokoti, joka kolmantena Pirkanmaan hoitokodin ja Terhokodin jälkeen avattiin hoitamaan kuolevia potilaita. Hämeenlinnan Koivikko-koti avattiin hieman näitä muita myöhemmin.
Toki täytyy myöntää, ettei tämä kirjoitus ole pelkästään business vaan myös personal. Tilanne 2019 muistuttaa omassa mielessäni sitä tilannetta, mikä vallitsi 1993 kun aloitin saattohoitolääkärin työt. Silloin(kin) oli vaikeuksia saada maksusitoumuksia ja kunnat varjelivat mustasukkaisesti omia toimintojaan.
Tai kohta pitää sanoa Karinakoti oli, sillä päätös sen lakkauttamisesta tehtiin huhtikuussa 2019. Säätiön hallintoneuvosto päätti laitosmuotoisen saattohoitotoiminnan lopettamisesta kokouksessaan. Samalla säätiön hallitus päätti aloittaa Karinakodin henkilökunnan irtisanomiseen ja uudelleen sijoittamiseen tähtäävät YT-neuvottelut heti.
Turku on kunnostautunut saattohoidon saralla varsin kummalla tavalla ennenkin. Aikanaan kilpailutettiin saattohoito kahdesti. Ensin voitti Mehiläinen, joka vähän aikaa hommaa hoidettuaan katsoi ettei se kannata. Sitten toisen kilpailutuksen voitti toimija, jolla ei ollut mitään olemassa olevaa saattohoito toimintaa, mutta joka lupasi tehdä kaiken parhaalla tavalla, jos voittaa. Lupaamalla kaiken mahdollisen (jota siis ei vielä ollut) se sai täydet laatupisteet.
Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön Karinakodissa loppuu laitosmuotoinen saattohoito. Turun Sanomien mukaan syynä on muun muassa se, että kunnat ovat perustaneet omia saattohoitoyksiköitään sekä saattohoidon muuttuminen laitoshoidosta enemmän kotisaattohoidoksi ja intervallihoidoksi.
Säätiö on tehnyt toiminnallista tappiota vuodesta 2011 lähtien lähes 1,8 miljoonaa euroa. Satunnaiset testamenttilahjoitukset ovat kattaneet tappiota, mutta nyt lahjoitusten varanto on kulutettu loppuun. Potilaspaikkoja on jouduttu vähentämään 20 paikasta 15:een. Kuluvan vuoden aikana saattohoidon käyttöaste on ollut 55,5 prosenttia 15 potilaspaikasta.
Turun kaupunki kertoi kehittävänsä omaa saattohoito toimintaansa, eikä nähnyt suurta tarvetta Karinakodin jatkamiselle. Mitä kaikkea tämä tapahtuma pitää sisällään? Siis paitsi Turussa, niin myös valtakunnallisesti.
Saattohoitokodit perustettiin vaihtoehdoksi tavanomaiselle sairaanhoidolle brittiläisen hospice-ajattelun pohjalta. Katsottiin, ettei sairaaloissa annettu hoito palvellut niitä potilaita, joilla elämän loppu jo häämötti ja parantavista hoidoista ei enää ollut apua. Haluttiin tukea ja auttaa koko perhettä siinä vaikeassa tilanteessa, missä yksi perheen jäsenistä oli kuolemassa. Ajatus oli (on), ettei sairaanhoidon ja lääketieteen toiminnan logiikka toimi näissä tilanteissa. Haluttiin päästä irti medikalisaatiosta.
Mielenkiintoisesti nyt asia on kääntynyt toisinpäin. Saattohoitokoteja moititaan siitä, ettei niissä ole riittävästi tutkimusvälineitä eikä erikoislääkäreitä tehokkaasti hoitamaan lääketieteen havaitsemia ongelmia. Siis palattu hetken humanistisen harharetken jälkeen takaisin lääketieteen rationaliteetin piiriin.
Toinen merkillinen piirre on, että samalla kun vastustetaan vahvistunutta eutanasia keskustelua vaatimalla parempaa saattohoitoa ensin, annetaan saattohoitokoti toiminnan kuihtua. Saattohoitokodithan ovat tähän asti hoitaneet juuri niitä potilaita, joiden kuoleminen on ollut vaikeinta.
Käypä hoito suosituskin oli aikanaan ”Kuolevien potilaiden oireiden hoidon” suositus. Nyt siitä on tullut Palliatiivinen hoito ja saattohoito suositus. Samalla saattohoito on sijoitettu ensisijaisesti ajallisesti viimeisiin viikkoihin, kun alun perin keskeistä ei ollut aika vaan kuoleman tuleminen keskeiseksi ihmisen elämässä riippumatta kuinka pian se on tulossa.
Saattohoitokotien ajatuksesta ja hoitokulttuurista jää helposti jäljelle vain söpöstely, jossa joitakin ulkoisia piirteitä on säästetty, mutta ydinajatus kenties hukattu. Kuoleminen on kurjaa, siihen sisältyy kärsimystä ja ahdistusta, mutta saattohoitokodeissa on menty rohkeasti niitä päin yhdessä potilaan kanssa. Pelkkä ystävällisyys ja sympatia eivät riitä.
Miksi hukataan Karinakodin kaltainen resurssi? Julkisen terveydenhuollon saattohoidon kehittäminen on hyvä juttu, mutta ei suinkaan sulje välttämättä pois muiden tekemisiä. Saattohoidossa kotihoidon kehittäminen sekin on hyvä asia, mutta se ei ole peruste toimivan yksikön toiminnan alasajolle.
Ehkä tässä on jokin analogia eutanasiaan. Lopetetaan Karinakodin kärsimykset, kun Turku ei enää löydä parantavaa hoitoa eikä lievitystä Karinakodin kärsimyksille. Lepää rauhassa.