En tiedä kumpi on vaikeampaa, kuolla vai keksiä kaikkien hyväksymät käsitteet kuolemiseen liittyviin tapahtumiin. Tai tiedänhän kyllä. Kuoleminen on kuitenkin vaikeampaa. Yllättävän vaikeaa on löytää yhteistä kieltä, kun yritetään hahmottaa, kuinka kuolemisessa voitaisiin olla avuksi.
Tänään pohdimme ministeriön (salassapidon vuoksi en kerro minkä) työryhmässä kuolinapua. Voisi ajatella, että on helppoa sanoa, mikä on kuolemisessa avustamista. Annetaan kuolettavaa ainetta ihmiselle itse otettavaksi tai laitetaan se häneen tavalla tai toisella. Aina on kuitenkin kyse ihmisen omasta toiveesta ja pyynnöstä saada kuolla elämän muututtua sisältämään vain sietämätöntä kärsimystä.
Mutta ei. Tästäkin voidaan vääntää tuntikausia. Minulle asia on selvä. Kun autetaan kuolemaan, eli annetaan kuolinapua, nopeutetaan ihmisen toivomaa kuoleman tuloa. Kaikille asia ei näytä samalta. Osa ajattelee, että kaikki apu kuolemaa lähenevälle ihmiselle on kuolinapua. Kun autan kuolevan äitini vessaan, se on kuolinapua.
Jotta asia mutkistuisi lisää, KOTUS eli kielenhuollosta vastaava viranomainen sanoo kuolinavun olevan passiivista eutanasiaa (”kuolinapu = kuoleman jouduttaminen tietyistä hoitotoimista luopumalla, passiivinen eutanasia”).
Tässä vaiheessa ”meikämandoliini” (tarkoituksellinen idiotismi) on hämillään. Ja vielä enemmän menen hämilleen, kun kollegat käyttävät kielenhuollon auktoriteettia kritiikittömästi lähteenä. Kun kielenhuoltaja sanoo noin, niin se on. Sanoisin tässä vaiheessa ystäväni Wittgensteinin sanoin ”mistä ei voi puhua siitä on vaiettava”. Lääkäriliitto yhtyy kuoroon, ja sanoo että me, jotka käytämme kuolinapu termiä kuoleman jouduttamisen merkityksessä, olemme harhautuneita. Sanoohan jo kielenhuoltajammekin, mikä on totuus.
Lingvistikko-kollegamme haluaisivat puhua avustetusta itsemurhasta ja ehkä armomurhasta. Kielenhuoltaja puolestaan käyttää jo ammoin hylättyä käsitettä passiivisesta eutanasiasta. Tuskin kukaan epäilee enää, etteikö lopulta kyse ole käsitteiden arvottamisesta. Tapahtumalle halutaan tietty sävy, jotta se vastaisi käsitettä käyttävän omaa näkemystä.
Käyttämämme käsitteet kuvastavat sitä, kuinka haluaisimme muidenkin näkevän asiat. Terveyskeskuksesta tulee hyvinvointikeskus ja hoivakodista tehostetun palveluasumisen yksikkö. Eutanasia on ihan hyvä käsite. Kuolinavun käsitteellä on pyritty yhdistämään sekä kuolemassa avustaminen että sen tuottaminen suoraan.
Näyttää siltä, että jäämme vellomaan käsitesumuun ja se estää meitä aikaansaamasta todellisia toimenpiteitä kuolevien ihmisten kärsimysten vähentämiseksi. Kun puhutaan, että ensin pitää saada saattohoito tai ensin pitää saada konsensus käsitteistä tai ensin pitää voittaa korona tai ensin pitää saada joka kuntaan palliatiivinen lääkäri, niin piiri pieni pyörii ja etäkokoukset jatkuvat.
