Viimeisimmässä Mediuutiset-lehdessä on kertomus potilaasta, joka oli hakeutumassa Sveitsiin saamaan apua kuolemansa toteuttamiseen, mutta muutti mielensä, kun sai hyvää saattohoitoa. Kirjoittaja pitää tapausta osoituksena siitä, että saattohoidolla voidaan poistaa ihmisen halu kuolla. Kertomusten käyttäminen todistuksena jonkin asian puolesta tai sitä vastaan on perinteinen tapa argumentoida oman kantansa puolesta. Kertomusten käytön ongelma on siinä, että se kertoo vain tarinassa mainitun henkilön osalta, kuinka jokin teko vaikutti toiseen. Sen yleistettävyys on huono, ja siksi tutkimusmenetelmistä case-tutkimukset yleistettävyydeltään heikompaan luokkaan.
Kuolinapu ei ole sattumanvaraista popup toimintaa, eikä Sveitsin malli tarjoa hyviä edellytyksiä arvioida kuinka hyvä kuolema voitaisiin toteuttaa niissä tilanteissa, joissa inhimillinen kärsimys ylittää ihmisen sietokyvyn. Kanada tarjoaa hyvän esimerkin organisoidusta yhteiskunnallisesta toiminnasta, missä selkeällä lainsäädännöllä voidaan taata ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Kun puhutaan kuolinavun toteuttamisesta, tulee taata lääkäreiden ja hoitajien oikeusturva, riittävä koulutus, selkeät ohjeistukset sekä potilaan oikeus turvalliseen ja rauhalliseen kuolemaan.
Osallistuin Torontossa marraskuun alussa 2022 konferenssiin, jossa pohdittiin avustetun kuoleman edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Osallistujia oli eri puolelta maailmaa. Kanadassahan kuolinapu (MAID=medically assisted dying) on ollut jo useita vuosia laillista. Keskustelussa keskityttiin ihmisoikeuksien ja perustuslaillisten oikeuksien käsittelemiseen. Useassa läntisen maailman maassa kuolinavun on nähty liittyvän perustuslain turvaamaan itsemääräämisoikeuteen. Muun muassa Saksassa ja Itävallassa korkein oikeus on nähnyt kuoleman avustamisen kiellon perustuslain vastaiseksi. Hollannin, Belgian ja Kanadan lisäksi Espanja, Australia ja Uusi-Seelanti ovat säätäneet kuolinavun mahdollistavan lain.
Keskustelua käytiin myös terminologiasta. Kokouksessa nähtiin mm. että avustettu kuolema on eri asia kuin itsemurha. Avustettuun kuolemaan liittyy elämää lyhentävä sairaus sekä lain takaama lääketieteellinen arvio ja toimintatapa.
Vaikka Kanadassa laki mahdollistaa kuolemassa avustamisen, ei sen toteutuminen ole edelleenkään ongelmatonta. Osa sairaaloista on katolisen kirkon hallinnoimia, eikä niissä uskonnollisista syistä ole mahdollista saada kuolinapua. Tämän vuoksi Kanadaan on perustettu erityisiä MAID-taloja, joissa kuolinapu voidaan toteuttaa. Potilas joudutaan kuljettamaan sairaalasta MAID taloon. Itse kuolinavun toteuttaa potilaan oma terveydenhuollon ammattilainen. MAID talo tarjoaa vain rauhallisen ja turvallisen ympäristön. Ajatuksena on tarjota tila niille ihmisille, jotka eivät koe kotona kuolinavun saamista turvalliseksi, ovat hoitopaikassa, joka ei salli kuolinapua tai ovat kodittomia.
Kanadassa toimii koulutusta tarjoava ja ohjeistuksia laativa CAMAP (Canadian Association of MAiD Assessors and Providers), jonka tarkoituksena on auttaa kuolinapua toteuttavia lääkäreitä ja hoitajia sekä tuottaa julkisuuteen tietoa kuolinavusta. Se on julkaissut mm protokollat lääkehoidon toteutuksesta kuolinavussa sekä tukipaketteja kuolinavun toteuttamiseen liittyen.
Kanadassa on laadittu myös koulutusohjelma kuolinavun toteuttajia (lääkärit ja hoitajat) varten. Koulutusohjelmassa on kahdeksan modulia, joissa mm puhutaan siitä kuinka kliininen keskustelu kuolinavusta tulee käydä, kuinka arvio kuolinavun tarpeesta tehdään, kuinka kuolinapu toteutetaan ja kuinka arvioidaan potilaan haavoittuvuus ja päätöksentekokyky. Koulutusohjelmaa oli laatimassa laaja asiantuntija joukko.
Suomessa ollaan etenemässä vähitellen kohti kuolinavun sallivaa lainsäädäntöä. Lääkäriliiton ehdoton vastustus on häviämässä ja tuleva uusi hallitus ottanee kuolinapua koskevan lain edistämisen tulevaan hallitusohjelmaansa. Saattohoito ja kuolinapu eivät myöskään ole vastakkaisia toisilleen. Kanadassa noin 90 % kuolinavun saaneista oli sitä edeltävästi saanut palliatiivista/saattohoitoa. Hyvä saattohoito vähentää usein kärsimyksiä, ja siten vähentää myös ihmisen halua nopeuttaa kuolemaansa. Aina se vain ei riitä. On kärsimyksiä, joita saattohoidollakaan ei voida poistaa. Usein tällainen kärsimys on yhdistelmä lähestyvää kuolemaa, fyysisiä oireita, toimintakyvyn laskua ja henkistä ahdistusta.
Oikeus elämään on ihmisen perusoikeus. Oikeus kuolemaan, kun inhimilliselle elämällä ihmisen oman näkemyksen mukaan ei ole enää edellytyksiä, on myös ihmisen oikeus. Suuri osa ihmisistä ajattelee näin. Osalle elämä on aina pyhä ja koskematon, ja heillä on täysi oikeus ajatella niin. Toivotaan että ne jotka näkevät kuolinavun oikeutetuksi ja ne, jotka vastustavat ajatusta, osaavat arvostaa toistensa näkemyksiä.