+358 50 3658 657 hannisenjuha@gmail.com

HUS johtaja Juha Tuominen kirjoitti Twiitissään, että on ikävää, kun Terhokodilla menee huonosti, mutta saattohoito on kehittynyt kuntien aloitettua oman saattohoitotoiminnan. Pioneerityön aika on nyt ohi. HUS hallituksen varajäsen Sirpa Asko-Seljavaara puolestaan kirjoitti Facebookissa, että modernin lääketieteen kehitys johtaa siihen, että pioneerityötä tehneiden yksiköiden aika on ollut ja mennyt.

Mitä mahtaa olla kehitys saattohoidossa ja kuinka moderni lääketiede muuttaa kuolevien ihmisten hoitoa?

Terhokoti on 32 vuotta keskittynyt hoitamaan kuolevia ihmisiä ja tukemaan heidän läheisiään. Tuona aikana on kehitetty uusia toimintamuotoja, joista voi mainita saattohoidon päiväkeskustoiminnan (Päiväterho), kuolevan potilaan pienten lasten ja puolison tukeminen, tukiryhmät erityiskommunikaatiota vaativille jne. Terhokodin kokemusten perusteella olen ollut ajamassa palliatiivisen sedaation, eli kuolemaa edeltävän nukuttamisen asiaa Suomessa. Kohtaamalla vaikeita tilanteita kuolevien hoidossa, ollaan kehitetty uusia vastauksia.

Kuinka kuntien saattohoito sitten on kehittynyt. Uusia saattohoito-osastoja on avattu kaupunginsairaaloiden entisille vuodeosastoille. Kotisairaala toimintaa on laajennettu. Määrän lisäksi on parannettu myös toiminnan sisältöä.

Mitä moderni lääketiede on tuonut saattohoitoon? Ainakin uusia potilaita sairastamisen keston pidennyttyä ja elämän lopun vaikeiden tilanteiden lisäännyttyä. Sen lisäksi, että yhä useampi voidaan parantaa, yhä suurempi joukko elää sairautensa kanssa pidempään kuin aiemmin oltaisiin voitu kuvitella. Itse saattohoitoon ei juuri uutta ole tullut.

Saattohoidon fokus on kärsimyksessä ja sen lieventämisessä. Siitä, mitä kärsimys on, vallitsee erilaisia näkemyksiä. Jos kärsimys on sitä, että oksettaa ja sattuu, lääkkeellinen vastaus voi olla riittävä. Ja sairaalalaitoksen laajentaminen ratkaisu. Jos ajatellaan, että kuolemaan voisi liittyä kärsimystä myös menettämisessä, surussa, huolessa lasten kohtalosta, olemassaolon ja henkisen hyvinvoinnin ulottuvuuksia, em vastaus ei ole riittävä.

Mekaaninen ihmiskuva, missä ratkaisulla A poistetaan ihmiseltä kärsimys, ja kuoleman ongelma on hoidettu, ei saattohoidossa toimi. Siksi pioneerityö, tai miksi ikinä sitä kutsutaan, ei ole ohi. Päinvastoin nyt tarvitaan vastavoimaa sille näkemykselle, joka yksinkertaistaa saattohoidon hoitotilannetta.

Siksi Juha Tuominen, Sirpa Asko-Seljavaara ja HUS hallitus olette pahasti väärässä. Lukekaa satojen tai tuhansien ihmisten kokemus siitä, mikä oli se seikka tai teko tai muu vastaus, joka toi turvallisuutta ja helpotti kuoloemisen tuskaa. Voitte yllättyä. Se ei ollutkaan lääke eikä toimenpide eikä laboratoriotutkimus. Se oli inhimillinen, osaava ja välittävä kohtaaminen.