+358 50 3658 657 hannisenjuha@gmail.com

Lääkärin avulla potilaan kuoleman nopeuttamiseksi tai tuottamiseksi on monta nimeä. Usein puhutaan lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Tämä on herättänyt ristiriitaisia ajatuksia. Itsemurhalla on yleensä ymmärretty spontaania mielialariippuvaista tekoa ja lääkäriavusteisella kuolemalla vaikean sairauden aiheuttaman kärsimyksen päättämistä. Tällöin on käytetty ilmaisuja lääkkeellisesti avustettu kuolema tai kuolinapu.

Australian Victoriassa kuolinapu tuli lailliseksi 19.6.2019. Lakiin sisällytettiin potilaan vapaaehtoisuuden varmistamiseksi osio (Section 8), jonka mukaan terveydenhuollossa työskentelevää ammattihenkilöä kielletään aloittamasta keskustelua kuolinavusta potilaan kanssa. Aloitteen tulee tulla aina potilaalta.

Vaikka edellä kerrottu varmistus on ymmärrettävä, se johtaa hankalaan tilanteeseen lääkärin ja potilaan kohtaamisessa. Lakia laadittaessa on varmaankin ajateltu, ettei ole eettisesti oikein ehdottaa potilaalle tämän elämän päättämistä kärsimyksen lopettamiseksi. Joidenkin potilaiden kohdalla rajoitus voi merkitä sitä, että vaikka avustettu kuolema olisi heidän kohdallaan ollut heidän etunsa mukaista, he eivät koskaan tule tietoiseksi tästä mahdollisuudesta.

Pohdinnoissa kuolinavusta törmätään väistämättä toivon ja toivottomuuden käsitteisiin. Mitä ihmisen toivottomuudella tarkoitetaan ja voiko puhe kuolinavusta lisätä toivottomuutta ja toimia itsensä toteuttavana ennusteena? Vai onko niin, että toivon ylläpitäminen vailla reaalista pohjaa on epäeettistä ja johtaa lopulta toivottomuuteen. Saadaanko toivon ylläpitämisellä ihmiselle lisää aikaa miettiä omia vaihtoehtojaan?

Kaksi kuolemaa tutkinutta sosiaaliantropologia Naomi Richards ja Marian Krawczyk asettivat 2019 artikkelissaan kysymyksen siitä, millainen merkitys kuolemalle on annettu länsimaisessa nykykulttuurissa ja kuinka se on vaikuttanut siihen, kuinka kuolinapuun nykyisin suhtaudutaan. Kirjoittajat käyttivät käsitteitä psykologinen kasvu, kuolemaan valmistautuminen, kärsimyksen kokemus ja hoivan/välittämisen kokemus. Heidän mukaansa käsitys hoivasta (caring; voidaan kääntää myös välittäminen tai auttaminen) on muuttunut eniten puhuttaessa elämän lopun ajasta.

Jos kirjoittajat ovat oikeassa, nykyihmisen ajattelu elämän lopun vaikeuksista herättää yhä enemmän tunnepitoista suhtautumista ja myötätuntoa. Käsitys kuolemasta ja etenkin vaikeasta kuolemasta synnyttää meissä affektiivisen ajatuksen, ettei näin saisi tapahtua. Siksi ajatus kuolinavusta on mahdollisesti saanut lisää kannatusta.

John Chisholm (Iso Britannian lääkäriliiton eettisen komitean puheenjohtaja) kirjoittaa blogissaan kommentoidessaan Iso-Britannian lääkäriliiton jäsenilleen 2020 tekemää kuolinapukyselyä, että tulokset antavat aihetta Lääkäriliitolle pohtia kantaansa kuolinapukysymykseen. Lääkärin oikeutta määrätä potilaalle kuoleman tuottavia lääkkeitä kannatti 40 % ja vastusti 33%. Lain muutosta, joka mahdollistaisi lääkäriavusteisen kuolinavun kannatti 50 %, ja vastusti 39 %. Lääkäreistä 36 % oli itse valmis osallistumaan, ja 45 % ei ollut valmis siihen. Kysymykseen tulisiko Lääkäriliiton muuttaa kuolinapu kantaansa 40 % sanoi, että tulisi, ja 33 % oli sitä mieltä että liiton tulee edelleen vastustaa kuolinapua.

On esitetty, että lääkäri avustaessaan ihmistä kuolemaan käyttää lääkkeitä niiden indikaatioiden vastaisesti. Tai ettei tilannetta ainakaan voi määritellä sellaiseksi, missä kuolinapua lääkkeillä voisi toteuttaa. Tulee määritellä tarkemmin mitä voisi olla äännösten vastainen lääkkeen määrääminen. Lääke valitaan tutkimusnäyttöön tai yleisesti hyväksyttyyn hoitokäytäntöön nojaten. Useita lääkkeitä käytetään nykyisin varsinaisen indikaation ulkopuoliseen tarkoitukseen. Yleisesti hyväksytty hoitokäytäntö voisi olla myös esim Kanadassa tai USA:ssa noudatettava hoitokäytäntö lääkkeellisesti avustetussa itsemurhassa (MAID). Lääkärin kliinisessä työssä on lukemattomia lääkkeellisiä hoitomuotoja, joita ei opeteta tiedekunnan perusopetuksessa.

Ammattieettiset velvollisuudet eivät myöskään rajoita kuolinapua. Kuolemassa avustamisen ei voida katsoa olevan ristiriidassa Terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädetyn lain 4 pykälän kanssa.