Elokuvissa potilaan mentyä elottomaksi paikalle tulee elvytysryhmä, joka laittaa tipan ja elektrodit rintakehälle ja hetken kuluttua kuuluu käsky irti ja potilas defibrilloidaan. Pian hän avaa silmänsä ja on niin kuin ennenkin. Tarkoittaako elvytyskielto, ettei ihmisestä välitetä, vaan annetaan kuolla, koska papereissa lukee ei elvytetä?
Elvytyksen aloittaminen vaikeasti sairaalle henkilölle voi pahimmillaan johtaa sydämen käynnistymiseen vakavan vaurion jo synnyttyä. Tuolloin saatetaan päätyä niin sanottuun vegetatiiviseen tilaan, missä sydän pumppaa mutta tietoista toimintaa kyseisellä henkilöllä ei enää ole. Useimmiten sydän näissä tilanteissa ei yksikertaisesti vain käynnisty uudelleen.
Saattohoidosta ja eutanasiasta puhuttaessa usein esiin nostetaan myös käsite ’ei elvytetä’ eli DNaR (do not attempt to resuscitate). Kyseinen käsite kuvaakin toimenpidettä paremmin kuin DNR sillä kirjain a tarkoittaa yritystä. Lähes aina etenkin sairaalan ulkopuolella monisairaalle tehdään yrityksiä elvyttää, jotka ovat jo ennakolta tuomittuja epäonnistumaan.
Perussairaus voi olla sen verran vaikea, että mahdollinen sydämenpysähdyksen syy on tuo perussairaus eikä erillinen ohimenevä häiriö. Sydämen toimintaa ei elvytystoimilla ole mahdollista palauttaa riittävälle tasolle. Lisäksi verenkierron palautumiseen liittyvät viiveet ovat yleensä pitkiä, jolloin aivojen vaurioituminen on yleensä väistämätöntä. Potilaat eivät myöskään yleensä toivu elvytystä seuraavasta tehohoidosta.
Elvyttäminen, vaikka se tapahtuisi sairaalassa ei ole mielekästä, jos potilaalla on vaikea perussairaus, kuten edennyt maksakirroosi, sydämen vaikea vajaatoiminta tai keuhkoahtaumatauti, pitkälle edennyt syöpä tai vaikea munuaissairaus. Vain enintään 1,8 – 2,4 % tällaisista potilaista jää henkiin, pääsee kotiin ja pärjää siellä kuusi kuukautta elvytyksen jälkeen. Elämänlaatu sinä aikana saattaa olla hyvin heikko.
Mikäli potilaan kyky tehdä itseään koskevia päätöksiä on voimakkaasti alentunut ja yleistila sairauksista johtuen heikko, lääkäri voi tehdä ei elvytetä päätöksen ajatuksella, että se on potilaan parhaaksi. Etenkin jos henkilöllä ei ole aiemmin tehtyä hoitotahtoa.
Elvytyksestä pidättäytyminen on siten potilaan edun mukaista. Yritykset palauttaa verenkierto ja sydämen toiminta eivät pelasta kuolemalta kuten elokuvissa. Päätös olla elvyttämättä ei rajaa kuitenkaan pois mitään muita hoidollisia toimia. Eikä kyse ole eutanasiasta.
Jokainen voi päättää omalta osaltaan, kuinka haluaa lääkärien toimivan elämän lopulla tekemällä hoitotahdon. Toisinaan julkisessa keskustelussa kerrotaan lääkärien tekemistä ei elvytetä päätöksistä, joita läheiset eivät hyväksy tai eivät ole saaneet tietoa tehdystä päätöksestä. Joskus kyse on kuoleman herättämästä ahdistuksesta, jolloin lähestyvä vääjäämätön kuolema haluttaisiin torjua vaikkei se ole mahdollista. Joskus päätös on voitu tehdä vastoin sovittua protokollaa eikä omaisia ole informoitu. Tällöinkin lääkärin tulee toimia potilaan parhaaksi – periaatteella.
Päätöksen jättää elvytys aloittamatta tekee lääkäri potilaislain mukaisesti yhdessä potilaan kanssa ja läheisiä kuullen. Jokainen voi myös omassa hoitotahdossaan ilmaista, ettei halua elvytystä aloitettavan sydänpysähdyksen sattuessa.
