Ystäväni kertoi sanovansa luennoillaan, joilla eräs kuulijoista ääneen useaan otteeseen toteaa tietävänsä asian luennoitsijaa paremmin, että kuulija on messerschmitt, johon tämä vastaa ”se on itseasiassa besserwisser”. Sinä sen sanoit ystäväni kommentoi.
”Esiinnyt usein kuin uskoisit olevasi aina oikeassa”, minulle sanottiin eräässä eutanasiakeskustelussa. Se on helppoa, koska minä olen oikeassa, vastasin.
Millaista olisi, jos jotain asiaa ajaessaan ajattelisi olevansa väärässä. Siis koko ajan ja jo ennakkoon itsekään ei uskoisi ajamaansa asiaan. Sellaista varmaan tapahtuu. Toisinaan sitä kutsutaan huijaamiseksi tai valehtelemiseksi. Milloin oikeassa olemisen tunne muuttuu fanatismiksi? Niin vahvaksi uskoksi omaan asiaansa, ettei mikään perustelu kykene sitä muuttamaan.
Kun kaksi kumpikin tahollaan oikeassa olevaa keskustelee, sitä kutsutaan debatiksi. Debatin päämääränä ei ole päästä yhteisymmärrykseen eikä saada toista muuttamaan näkemystään. Debatin tarkoitus on korostaa näkemysten ristiriitaa. Pahimmillaan se on pyrkimystä puhua toinen suohon eli osoittaa oma paremmuutensa.
Mitä arempi keskusteltava asia on, sitä jyrkemmäksi vastakkainasettelu voi muodostua. Ja sitä enemmän kumpikin ajattelee olevansa oikeassa ja toinen väärässä.
Luin mielenkiintoisen tutkimusartikkelin ’Health’ lehdestä (2022) äskettäin. Siinä pohdittiin miten ero palliatiivisen sedaation ja avustetun kuoleman välillä nähdään. Toisinaan esitetään, että palliatiivinen sedaatio voisi olla vaihtoehto kuolinavulle. Mutta onko se?
Kummassakin on kyse lääketieteellisestä interventiosta. Sedaation tarkoitus on vaivuttaa ihminen syvään uneen (kun puhutaan syvästä sedaatiosta juuri ennen kuolemaa). Kuolinavussa ihmisen elämä päättyy lääkkeen antoon välittömästi.
Tutkijat haastattelivat kokeneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä heidän ajatuksistaan kahden em käsitteen suhteesta. Osa näki sedaation kompromissina. Lääkäri ei halunnut tehdä ratkaisua, joka olisi lopullinen. Hollannissa puolestaan sedaatio koettiin vähemmän byrokraattisena. Lääkärin ei tarvinnut tehdä niin paljon paperitöitä.
Oleellisimpana erottavana tekijänä nähtiin potilaan persoonallisuus. Kuolinapua pyytäneet olivat persoonaltaan enemmän riippumattomuutta ja itsemääräämistä korostavia.
Toinen erottava tekijä oli kysymys ajasta. Ne, jotka ajattelivat kuolinavun olevan parempi vaihtoehto näkivät kuoleman lykkäämisen muutamalla päivällä ongelmalliseksi. Miksi odottaa kuolemaa päiviä, kun se voi tulla minuuteissa? Mitä arvoa odotteluun liittyy?
Palliatiiviseen sedaatioon liitettiin myös osittainen epävarmuus. Onko tiedottomuuteen vaivutettuna oleminen vapaata kärsimyksestä? Kauanko tiedottomana olo kestää ja mitä läheiset kokevat tämän tiedottomuuden aikana. Osalle tietoisuus siitä, että sedatoitu on elossa, oli tärkeää ja osasta se tuntui sietämättömältä kärsimyksen pitkittämiseltä.
Ero nähtiin myös siinä, että sedaatio oli toimenpiteenä lääkärikeskeinen ja kuolinavun pyytäminen oli potilaslähtöistä. Kun lopputulos on sama, vastaajat pitivät sedaation ja kuolinavun eroa pikemmin aste-erona kuin erona toimien sisällössä. Kummassakin tarkoituksena on kärsimyksen lievitys.
Sedaatiosta on toisinaan puhuttu ”sosiaalisena kuolemana”. Vaikka potilas edelleen hengittää ja sydän lyö, kosketus ulkomaailmaan puuttuu. Joidenkin sedaatiossa käytettävien lääkeaineiden vaikutuksen alainen potilas voidaan tosin havahduttaa tiedostamaan ympäristöään ja ärsykkeen poistuttua henkilö vaipuu takaisin tiedottomuuteen.
Palliatiivinen sedaatio tarjoaa mahdollisuuden asteittaiseen kuolemiseen, joka voi olla osalle merkityksellistä. Toisille tiedottomuus ilman paluuta normaaliin elämään on osa arvokkuuden menetystä elämän lopulla.
Kuka on siis oikeassa? Ei kumpikaan niistä, joista toinen sanoo sedaation/saattohoidon tarjoavan vaihtoehdon kuolinavulle kaikissa tilanteissa. Ei myöskään se, joka ei näe hyvällä saattohoidolla ja siihen liittyvällä sedaatiolla voitavan lievittää suuren osan ihmisten elämän lopun kärsimyksestä monessa tapauksessa.
Julkiselta debatilta ja klikkiotsikoilta vie pohjan, kun sanoo ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa ratkaista elämän lopun kärsimyksen ongelmaa. Debatti, jossa kumpikin sanoo ”toisaalta mutta toisaalta”, ja ”sinä voit olla osin oikeassa”, ei herätä tunteita.
