EUTANASIA NÄKEMYSTEN JAKAUTUMINEN

Lääkäriliiton hallituksen jäsen tehohoitolääkäri Pirkka Pekkarinen kirjoittaa Lääkärilehdessä (29.1.2021) eutanasianäkemysten jakautumisesta. Liiton kyselyssä lääkäreiden näkemykset menivät noin fifty-fifty mutta kansalaiskyselyissä enemmistö on kannattanut eutanasian laillistamista.

Pekkarinen kuuluu siihen joukkoon, jonka mielestä eutanasiaa koskevan keskustelun ongelmana on se, etteivät ihmiset puhu samasta asiasta. Yksi puhuu hoitojen lopettamisesta, toinen aktiivisesta kuoleman tuottamisesta.

Pekkarinen ottaa kantaa myös mahdolliseen eutanasia lakiin ja sitä pohtivaan STM työryhmään, jossa myös Lääkäriliitto on edustettuna. Todennäköisinä vaatimuksia eutanasian toteutukselle tulisi lakiin Pekkarisen pohdinnassa sisältyä sietämätön ja lievittämätön kärsimys, kuolemaan johtava sairaus ja potilaan oikeustoimikelpoisuus. Lisäksi pyynnön tulee olla toistettu ja kahden lääkärin tulee arvioida pyynnön oikeutus.

Sietämätön kärsimys on hankala asia. Niin kärsiä kuin arvioidakin. Useimmissa pohdinnoissa vastakkain asetetaan potilaan subjektiivisuus ja lääkärin asema toisen ihmisen tuntemusten arvioijana. Tulisiko eutanasian olla subjektiivinen oikeus vai päättääkö lopulta lääkäri kärsiikö toinen riittävästi.

Jos kysymys asetetaan edellä esitetyn kaltaisesti, eteneminen asiassa on vaikeaa. Kysymyksen voi asettaa toisinkin. Aivan kuten kipupotilaan hoidossa oleellisempaa on, että potilas ilmaisee subjektiivisen tuntemuksensa ja lääkäri yhdessä hänen kanssaan arvioi millaista vaikeutta se potilaan elämään tuo. Yhdessä keskustellen päädytään yhteiseen ratkaisuun. Lääkärillä on käytettävissään sairauteen liittyvä lääketieteellinen tieto ja sairaushistoria. Normaalia lääkärintyötä.

Tuoko oikeus eutanasiaan yhteiskunnalle velvoitteen toteuttaa se? Tuohan se, jos yhdessä sovitut ja laissa määritellyt edellytykset toteutuvat. Yksittäiselle lääkärille velvoitetta ei synny. Ei lääkärikollegiollekaan synny absoluuttista velvollisuutta toteuttaa eutanasia sen enempää, kuin toteuttaa muitakaan sille kuuluvia velvoitteita.

Pekkarisen pohdinnan kanssa olen samaa mieltä siitä, että eutanasian toteutus ei voi kuulua millekään muulle ammattikunnalle kuin lääkäreille. ”Tämä ei ole mahdollista – siinä määrin ainutlaatuinen on lääkärin kyky samanaikaisesti ymmärtää potilaan elimistön biologisia prosesseja ja myötäelää kuolevaa lähestyvän ihmisen rinnalla.”

Olisiko eutanasian salliminen mullistus lääkärin perusarvoille ja identiteetille? Varmaankin olisi, mikäli lääkärinä kokee sen järkyttävän identiteettiään. Tuskin kuitenkaan niille 50%:lle, jotka lääkäriliiton kyselyssä näkisivät eutanasian laillistamisen hyväksyttäväksi. Mielestäni PC Jersildin esittämä ajatus (Hur vill du dö? Fri Tanke 2020) siitä, että annetaan niiden, jotka eivät eutanasiaa halua pysyä siitä erossa, mutta sallitaan se niille jotka sitä toivovat.

Lääkäriliitto halua jatkaa keskustelua kollegiaalisesti ja selkeitä käsitteitä käyttäen. Näin olemme myös tehneet STM työryhmässä toiminnanjohtaja Kati Myllymäen kanssa. Mielipiteet voivat jakaantua, koska kyse on arvoista ja omantunnon kysymyksestä. Silti päätöksiä tulee tehdä. Arvomaailma ja myös lääketieteellinen todellisuus muuttuvat, ja toimet ihmisten kesken sen myötä. Hyvä hoito voi tarkoittaa monille erilaisia asioita. Kuitenkaan hyvän elämän lopun hoito eri tavoin ei aseta saattohoidon kehittämistä ja kuolinavun myöntämistä vastakkain.