Eutanasia keskustelun yhteydessä on herätelty ajatusta siitä, että palliatiivinen sedaatio, eli potilaan nukuttaminen tajuttomuuden tilaan, olisi hyvä ratkaisu eutanasian sijaan. Ajatusta ovat kannattaneet etenkin ne, joiden mielestä eutanasia ei ole hyväksyttävä vaihtoehto. Sedaatio on nähty kenties ”kristillisempänä” tai lääkäriystävällisempänä vaihtoehtona, kun potilasta ei ole tarpeen heti surmata.
Palliatiivinella sedaatiolla on kansainvälisesti tarkoitettu tarkoituksellista nukuttavien/tajunnan tasoa laskevien lääkkeiden antamista ajatuksena laskea elämän loppuvaiheessa olevan potilaan tietoisuutta niin paljon kuin on tarpeen sietämättömän kärsimyksen lievittämiseksi.
Puhutaan usein jatkuvasta syvästä sedaatiosta, jossa potilas nopeasti vaivutetaan syvään tajuttomuuden tilaan, joka kestää yleensä potilaan kuolemaan saakka. Se on haluttu erottaa eutanasiasta sillä perusteella, ettei sedaatiossa ole tarkoitus aiheuttaa potilaan kuolemaa. Joskin ajatus on ristiriitainen, kuten Robert Twycross, joka on yksi palliatiivisen lääketieteen guruista kirjoittaa (2019): ”toisin kuin kevyt sedaatio, syvä nukuttaminen päättää ihmisen biografisen elämän ja kyvyn olla yhteydessä toisiin, ja on siksi ristiriitaista.” Iso-Britanniassa ei Twycrossin mukaan mielellään käytetä termiä ”syvä sedaatio” eikä myös käytännössä toteuteta niin usein kuin joissain muissa maissa.
Toisin kuin eutanasiassa, sedaatiolla on selkeät aikarajat kaikissa ohjeistuksissa. Usein edellytetään, että potilas olisi kuolemassa 2-3 päivässä mutta pisimmillään aika on 2 viikkoa. Syyt sedaatiolle ovat delirium, hengitysvaikeudet ja kipu.
Twycrossin mukaan on myös ristiriitaista, että vaikka delirium usein on syynä palliatiivisen sedaation aloittamiseen, sedaation toteuttamisessa käytetään lääkeaineita, jotka usein pahentavat deliriumia.
Palliatiivisesta sedaatiosta on sanottu, ettei se lyhennä potilaan elämää. Tutkimuksissa on näytetty, että saattohoidon alusta kuolemaan kuluva aika on kutakuinkin sama sedatoiduilla ja sedatoimattomilla. Olen usein ihmetelly, miten tämä tutkimus todistaisi jotain elinajan odotettavasta pituudesta ja Twycross on samaa mieltä. Hänen mukaansa tällainen vertailu ei ole validia vaan itseasiassa merkityksetöntä eikä todista mitään.
Twycrossin mukan nopeasti aloitettu syvä sedaatio lyhentää elämää. Se johtaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kollapsiin. Lisäksi ajatus siitä, että saattamalla potilas kyvyttömäksi reagoimaan ajatellaan samalla, että hän ei kärsi. Sanotaan, että hän on niin rauhallisen näköinenkin. Tätäkin olen usein ihmetellyt. Eikö olisi periaatteessa mahdollista, ettei koettu kärsimys häviä, ainoastaan kyky kertoa siitä?
Voidaan ainakin periaatteessa kysyä, eikö tajuttomaksi saatettu potilas voisi silti tajuta olotilaansa ja ympäristöään. Voisiko pahimmillaan ajatella, että potilas saatetaan locked in tilaan lääkityksellä. Etenkin silloin, kun sedaatiota toteutetaan hoitopaikassa, missä asiantuntemus on heikompaa ja sedaatio nähdään ”helppona standardiratkaisuna”?
Twycrossin mukaan voimme erottaa syvän palliatiivisen sedaation eutanasiasta käsitteellisesti, mutta emme käytännössä. Mielestäni on aivan relevantti kysymys, toteutuvatko käytännössä palliatiivisessa sedaatiossa ne päämäärät, joita siihen asetetaan, kun halutaan vastustaa eutanasian toteutumista. Vai onko kyse kuitenkin elämän lopettamisesta kärsimyksen lopettamiseksi toisin termein.
Hyvässä oireenmukaisessa hoidossa elämän lopulla käytetään lääkeaineita, joilla voidaan helpottaa kärsimyksiä. Niiden annoksia nostetaan suhteessa potilaan kokemaan kärsimykseen. Joissakin tilanteissa annokset nousevat niin korkeiksi, että potilas sedatoituu tai jopa kuolee. Tämä voidaan katsoa kuitenkin hyväksi ja oikeaksi tavaksi hoitaa elämän lopun kärsimyksiä. Twycross ja EU hanke herättävät nyt kysymyksen palliatiivisen sedaation oikeasta paikasta ja tavasta toteuttaa se. Ainakaan se ei ole jokalääkärin keino hoitaa hankalimmin oireilevia potilaitaan.
Hollannissa on aloitettu EU hanke tutkimaan palliatiivista sedaatiota (2019-22). Siihen osallistuu tunnettuja tutkijoita ja kliinikoita eri puolilta Eurooppaa ja hanke on EU rahoitettu.
- Twycross R. Reflections on palliative sedation. Palliat Care: Res & Treat. 2019;12:1-16. DOI: 10.1177/1178224218823511.
